Mihin olemmekaan menossa

 

Kaikki media mitä meillä on käytettävissä tuo eteemme päivittäin mitä tulevaisuus tuo tullessaan, osa pitää osata suodattaa ja osa tulee toteutumaan ja maamme hallitus leikkaa leikkaamistaan ja niiltä keiltä helpoiten saa, pienituloisilta ja yhteiskunnan tukien varassa olevilta.

Työttömyyden nostamiseen ei ole yhtä vastausta ja digitalisaation myötä häviävien työpaikkojen tilalle ei hetkessä saada töitä kaikille. Vaikkakin digitalisaatio tuo hyvääkin tullessaan niin sähköisten palvelujen lisääntyminen siten, että jokainen, kun tekee kaiken itse tulee se hävittämään työpaikkoja, mikä näkyy edelleen kasvavina ruokajononoina.Työpaikoista tullaan kilpailemaan entistä kovemmin ja työstä saatava palkan määrä pienenee, tarjonta kun ylittää kysynnän on aina työnantajan markkinat. 

Yhteiskunnan nostoon ei kuitenkaan ole vastaus pienipalkkaisten palkkojen alennus, kun samaan aikaan varakkaat vaurastuvat, osinkoja nostetaan enemmän kuin koskaan. Rahaa on kyllä, mutta tahtotila kohdentaa sitä oikein puuttuu. Entistä vähemmän on ostovoimaa on pienituloisilla käytössä mikäli yhtiöittämisen esteet saadaan poistettua verovaroin kustannetuista julkisien palvelujen tuottamisen edestä. Kaikki maksaa entistä enemmän ja elämisen laatua ei niillä tuloilla, mitä tänä päivänä voi esim. laitoshuoltaja tai ravitsemustyöntekijä ansaita, kykene yllä pitämään, hyvä kun selviää vakituisista menoista. Kun sattuu yllättävää vaikka sairastuu, onkin pulma mistä toimeentulo? Kelasta tuskin saa pikaista apua!

Suurituloisia tuetaan ja pienituloiset maksavat sen.Kehitys menee eteenpäin ja tuloerot kasvavat nopeaa vauhtia. Erittäin huolestuttavaa on lasten ja vanhusten selviäminen, myös opiskelijoiden toimeentulo heikentyy entisestään eivätkä perheet tule kohta palkoillaan toimeen. Suomen kustannustasoa voitaisiin alentaa, sen sijaan että hintoja nostetaan koko ajan.

Inhimillisyys vähenee, vain vahvimmat selviävät. Koulutus leikkaukset eivät vain vaikuta tähän päivään vaan tulevaisuuteemme, jatkossa vain osa ihmisistä saa koulutuksen, ei ehkä juuri parhaat, vaan ne keillä on eniten vaikutusvaltaa ja rahaa. OIkeudenmukaisuus käsite muuttuu, yhdenvertaisuutta ja tasapuolisuutta ei kohta enää ole. 

Kansalaisten maksamat verovarat, joita kuuluisi käyttää julkisiin terveydenhuoltopalveluihin käytetäänkin yksityisten yritysten tukemiseen ja osingonjakoon. Suomessa on pian samanalainen alakulttuuri kuin muuallakin maailmassa, jossa on valtavat tuloerot kansalaisten välillä ja osa väestöstä toisen luokan kansalaisia.

Puhutaan asioita vain, eikä pyritä oikeasti mitään muuttamaan, vaikka nähdään minne kaikki tehdyt toimet yhteiskuntaa vievät. Vuosi 2017 on aika muuttaa suuntaa inhimillisempään suuntaan.

 

Satu Lehtola