Tässä hetkessä

Sinä ja minä ja kaikki elämme tässä hetkessä, emme siinä tulevaisuudessa 2030 vaikka sekin pitää huomioida, niin asiat ovat tässä ja nyt. Jollekin se on vielä konkreettisempaa kuin toiselle, varsin jos on lapsi tai puolustuskyvytön vanhus , vammainen tai juuri työpaikan menettänyt, vailla hyvää koulutuspohjaa, mistä lähteä uutta rankentamaan. Elämä on juuri siinä paikassa.

Tämä seikka tuntuu unohtuvan joka päivä, niiltä päättäjiltä, jotka olemme itse valinneet asioitamme hoitamaan. Empatian puute, siis myötä elämäisen kyky puuttuu monelta ja melko lailla kaikkia vaivaa ylemmeyyden tunne suhteessa kansalaisiin. Ollaan asetuttu kaiken yläpuolelle, eivätkä asiat kosketa kun tarvitsee vain päteä eri toimikunnissa ja valiokunnissa ja kokouksissa ja keritä kommentoimaan A-talkissa, kerkiääkö sitä edes jonkun poloisen asioita hoitamaan.

Leikataan, vähennetään, supistetaan eikä mitään niistä tehdä sille porukalle jolla on rahaa, vaan kaikki otetaan ihmisiltä joilla ei ole. Järkyttävää ahneutta joka puolella. Puhetta paljon tekoja vähän. 

Paitsi kun vaalit lähestyvät, jo alkaa vanhustenhoito huolettamaan ja päättäjiä suorastaan jonottaa päästä hoitamaan vanhuksia, joilta ääniä on mahdollista saada. Samanlaista tunkua ei ole lasten etujen ajamisen suhteen, he kun eivät voi äänestää ketään.

Kun vaalit on käyty, voidaan taas jatkaa elämää samaan malliin ja unohtaa parin vuoden ajaksi kaikki asiat mitkä huolettivat vaalivuonna ja lakata tekemästä töitä niiden epäkohtien poistamiseksi. Sen sijaan alkaa loputon asioiden muuttaminen ja ns parantaminen, kehittäminen, rakenteiden muuttaminen, eikä päättäjät muista edes, että ovat ihmisten asioita muuttamassa ei vain paperilla olevien kärkihankkeiden.

Punastunut