Hallitus vie ja kunnat vikisee

Hallitus vie ja kunnat vikisee

Leikkausbuumi Hallituksen toimesta jatkuu, mielenosoitukset lisääntyvät ja vallanpitäjät porskuttavat, eikä heitä kiinnosta kun oma peilikuva. Valitaan suurin odotuksin ja ennen kaikkea lupauksin tehtävään, jossa toisen etua pitäisi ajaa ja lopputulos on kaikkea muuta. Suurin pointti on kuka saa minkäkin paikan.

Hallitus ja kunnat pyrkivät jatkuvasti tehostamaan, sopeuttamaan, keskittämään ja säästöjä haetaan joka nurkasta, kun milloinkaan ei talous ole tasapainossa, silti on varaa perustaa yhtymiä, palkata esimiehiä, sulkea toimipaikkoja, mitkä mikään ei ole ilmaisia. Veronmaksaja maksaa.

Unohdetaan kertoa kansalaisille kuinka paljon nämä kaikki perustamistoimet maksavat, kuinka paljon kaikki sähköiset järjestelmät maksavat joita on jatkuvasti päivitettävä. Haetaan tiloista säästöjä, mitä ei saada, koska monet tilat ovat toimintakelvottomiksi päästetty.

Säästetään väärissä paikoissa ja panostetaan vääriin asioihin.  Esimerkkinä junavuoroja Lahti-Riihimäki vähennettiin perusteetta ja sitten lisätään niitä jälleen ja odotetaan kunniamainintaa, kuinka hyvin on jälleen toimittu!

Ajetaan julkisia terveyspalveluja alas kovaa vauhtia, eikä ole edes selvillä miten valinnanvapaus määritellään Sotessa.

Tuodaan esille kuinka palvelu uuden Soten ja Lahdessa myös Hyvinvointikuntayhtymän myötä paranee ja tehostuu, luodaan mielikuvia ja illuusioita, jotka ei tule vastaamaan kuntalaiselle tarjottua palvelua. Yhtäkkiä terveyspalvelusta, joka on kuntalaisen perusoikeus, muuttuu valinnanvapauden taivaaksi millä on onnellinen loppu.

Yhtiöittäminen on otettu esille, kun se olisi pakollista ja ehdottomasti se ainoa oikea ratkaisu yhteiskunnassa palvelujen parantamiseen. Kuka valvoo? Ollaan luopumassa hyvinvointivaltion tittelistä kevein perustein ja kenen etu se onkaan, ei sen vähempiosaisen kansalaisen taatusti.

Kansainvälisyys on erittäin hyvä asia ja sinne olemmekin menossa, mutta unohtuuko matkalla se tavallinen kansalainen, se jolla ei tulot ole samaa luokkaa kuin päättäjällä tai yrittäjillä, joille kaksin käsin annetaan ja vain vähempiosaisten osuudesta. Kun kouluttautumisesta tehdään vain varakkaiden oikeus saa vähävaraiset vain haaveilla kansainvälistymisestä, ehkä lööpit riittää siinä.

Hallitus on luvannut työllistää työttömiä Kikyn myötä, tosin niiden 100 000 työllistämisen sijaan, tavoite on nyt 10 000 työtöntä ja työttömyysturvan heikennyksien myötä ne pitää löytyä tai uhataan taas jollain? Farssin elementit näkyvissä, näissä hallituksen touhuissa, mihin liian helpolla kunnissa lähdetään mukaan. Omia etuja kun ei leikata, on päätöksiä helppo tehdä. Työttömille tarjotaan vain keppiä vaikka porkkanat on todettu terveellisemmiksi.

Kansainvälisyyttä tulee joka mediasta, joten siltä ei voida välttyä mitenkään. Se on tuonut väriä niin katuelämäämme kun muuhun elämäämme, eritoten viime vuosien aikana paljon ja tulee myös kulttuuriamme muuttamaan, hyvään suuntaan.  Kansainvälisesti reagoidaan asioihin huomattavasti suuremmalla intensiteetillä, kun Suomessa on ollut tapana ja se jos mikä on tervetullut asia. Suomi tarvitsee toimintatapojen muutosta, palvelujen kehittämistä ja ymmärrystä, ettei kaikkea voi myydä eniten tarjoavalle. Suomi tarvitsee myös irtiottoa myytistä, että hyväksymme kaikki heikennykset.

Liian tiukalla aikataululla toimitaan, tehdään sitä rakenteellista muutosta, eikä vähää välitetä miten kaikki vaikuttavat tavallisen kansalaisen elämään. Julkisia palveluja vain supistetaan, eihän rakenteiden muuttaminen toki ilmaista ole, tarvitaan monta ohjelmaa ja esimiestä, eivät ne ole ilmaisia lainkaan. Entä mitä tehdään rakenteelliselle korruptiolle?

Kaikki digitalisuus, kansalaisten käyttöön tuotettava sähköinen palvelu maksaa ja paljon. Joka sentti on pois kuntalaisen verorahoin tuottamista terveyspalvelusta mikä järjestelmiin laitetaan, eikä niistä säästöjä synny millään aikavälillä. Sen lisäksi, ettei kukaan tunnu edes tietävän millä mallilla hyvinvointikuntayhtymässä, saati Sotessa tai maakunnissa johdetaan ja suurimmat issuet ovatkin kuka istuu milläkin pallilla tai kenen joukoissa seisotaan ja vaalitkin lähestyvät, on siis takin käännön aika.

Tavallisen ihmisen, jonka toimeentuloa joka suunnasta kavennetaan, ei ole joka päiväisen selviytymisen takia mahdollista, ajatella niin laajasta kuvasta kunnan kehittämisasioita. Nämähän ovat kyllä iän ikuisen vanhoja hyväksi havaittuja toimintastrategioita, sekoitetaan kuntalaisen asiat sekaisin, menee niillä kuntalaisilla tovi selvittäessä sitä sotkua ja taas voidaan huomaamatta ujuttaa uusi toimi niskuroivien, työtä vieroksuvien työnhakijoiden pään menoksi, kun eivät kerkiä panna vastaan tai viedä jokin etuus suuremmitta meteleittä.

Elämä vaan ei ole peliä suurelle osalle meistä, eikä tavallisella kansalaisella ole samoja resursseja käytettävissä kuin päättäjillä, jotka by the way on äänestetty vielä demokraattisesti vaaleilla, kannattaa muistaa se seikka, ei unohtaa.

Se on tiedossa, kun kunta ei vastaa kohta Sotesta vaan Valtio, niin verotulot kun pienenevät ja myös kunnan rooli kuntalaisten elämässä kapenee. Kun Valtio ottaa kunnilta vallan pois, niin mitä virkaa kunnalla? ylläpitää illuusiota hyvinvoivasta kunnasta!

 

 

Satu Lehtola, SD

varapääluottamusmies JHL

tradenomiaikuisopiskelija