Päivähoito-oikeuden rajaaminen arveluttaa

Subjektiivisen päivähoidon rajaus Lahdessa, eikö opittu 90-luvun leikkausten vaikutuksista vai eikö vain välitetä. Kuunneltiinko lasten ääntä? kun tehtiin päätös päivähoito-oikeuden rajoittamisen suhteen, tuotiin vain julki, että on epäoikeudenmukaista kun työttömien lapset saavat olla päivähoidossa kun työssäkäyvien lapset ensisijaisesti sitä tarvitsevat.  

Näin tietysti kuuluukin olla, muttei toinen sulje toista pois. On lapsen etu ettei päivähoito-oikeutta rajoiteta, kaikilla ei ole turvallista kotia eikä ympäristöä mikä kehittäisi lapsen sosiaalisia taitoja. Päiväkodilla on suuri merkitys lapsen eri taitojen kehittymisessä ja niiden arvioinnissa sekä osana turvallista lapsuutta.

Oikeuden rajoittamisella on suuri vaikutus koko perheeseen, lähtien siitä että jos vanhempi jää työttömäksi tippuu lapsi puolipäiväiseksi hoitolapseksi, jollei vanhempi työllisty kahden kuukauden aikana. Se tuo toimeentulon alentumisen ja perhe päätyy toimeentulon asiakkuuteen, josta pois pääseminen ei ole helppoa vaan usein jäädään kierteeseen ja koko perhe leimautuu yhteiskunnan varoin eläjäksi. Eriarvoistuminen lisääntyy, ollaan eri kastia kun ollaan köyhiä. 

Hallitus on tämän linjannut säästötavoitteena, mutta kunnat saavat itse päättää rajoittavatko oikeutta. Muutama kunta on tehnytkin hyvän päätöksen eikä rajoita oikeutta eikä kasvata ryhmäkokoja. Kaikista tosiasioista välittämättä esitetään että haetaan säästöjä lasten kustannuksella.

Valitettavasti hoito-oikeuden rajoittaminen 90-luvullakaan ei lisännyt lasten hyvää kotihoitoa eikä tuonut säästöjä vaan toimeentulon, lastensuojelun asiakkuuden lisääntymistä, perheneuvoloiden lapsiasiakkaiden asiakkuuksien lisääntymistä, erityisopetuksen tarvetta kouluissa, psykiatrisen laitoshoidon tarvetta nuorilla sekä huostaanottojen tarvetta. Perhettä kun kohtasi työttömyys lapset olivat niitä jotka siitä eniten kärsi. Nämä toimet vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen ja moneen sukupolveen.

Lahden Strategiaan on kirjattu ja Lahti on halunnut profiloitua lapsiystävälliseksi kaupungiksi joka houkuttelee erityisesti työikäistä väestöä ja lapsiperheitä, näinkö se tehdään?  Rajoittamalla päivähoito-oikeutta säästöillä tavoitellaan säästöjä ja kuinka ne säästöt saavutetaankaan? Laskelmien mukaan saavutettu hyöty ei tule olemaan haittaa suurempi. 

Lahdessa on korkea työttömyys ja näillä toimilla se ei suinkaan laske. Toki aina on mahdollisuus kun vanhempi työllistyy tai lähtee opiskelemaan päätoimisesti, niin palkataan lisää henkilökuntaa lapsia hoitamaan. Ryhmäkokoja kasvattamalla vähenee tarve lisätyövoimalle ja ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää henkilökunnan valmiutta arvioida onko lapsella kaikki hyvin. Ennaltaehkäisevään työhön pitäisi panostaa, tämä on kyllä tiedossa, toteuttaminen on aina vain pienemmillä resursseilla hankalaa. 

Päivähoito oikeuden rajoittaminen meni Lahdessa läpi ilma vastalauseita, sen sijaan palkkioiden kasvattaminen sai puolustuspuheita ja eräs lause jäi mieleeni hyvin, nyt kun olemme puolipäiväisiä puheenjohtajia ja saamme siitä palkkion niin teemme täysipäisempiä päätöksiä. Päivähoito-oikeuden rajoittaminen ilmeisesti kuuluu niihin täyspäisiin päätöksiin, tulevaisuuden veronmaksajat jäivät jälleen toiseksi. 

 

 

Satu Lehtola, Sd

varapääluottamusmies, JHL, Lahti