Eriarvoisuus Tahtotila vai mielentila

Hyvinvointivaltion perusajatus on ollut pyrkimys poistaa kurjuutta ja tuottaa hyvin koulutettua ja toimintakykyistä työvoimaa talouteen. Inhimillisen pääoman kasvattaminen on yhteiskunnan voimavara ei kirous! Suomessakin oli aiemmin huonommat mahdollisuudet kouluttautumiseen, mikä oli suurin eriarvoisuutta lisäävä tekijä kansan välillä. Kouluttamattomalle kansalle voidaan uskotella, että vain vähempituloisiin kohdistuvat leikkaukset ja heikennykset ovat perusteltuja vaikka samaan aikaan annetaan yrityksille tulonsiirtoina työntekijöiltä ja vähempituloisilta otettu. Johtajille oikeutetusti voidaan maksaa aivan käsittämättömiä palkkoja, aivan kun he olisivat jokin ryhmä tässä maailmassa, millä on oikeus tulla paremmin toimeen, kuin muilla. 

Hallitus 2015 syyskuussa ilmoitti Kiky:stä, joka kohdistui kunta-alan työntekijöihin ja heikentää ostovoimaa ainekin seuravaksi kolmeksi vuodeksi niin lomarahojen leikkauksella, kun työajan pidennyksen muodossakin ja nähtäväksi jää palautuvatko lomarahat kokonaisuudessaan 2020? Säästöjä Kikyllä ei saada aikaan. Ostovoimaa on leikattu kansalaisilta mm. lääkekulujen omavastuuosuuden kasvu, sairauskulujen omavastuiden nousulla, asumistukeen, vammaistukeen, eläkkeisiin kohdistuvilla vähennyksillä.

Terveydenhoitokuluihin on tullut tuntuvat maksunkorotukset, joten köyhällä ei ole enää varaa sairastua. Päivähoitomaksujen korotuksista pidättäytyminen oli yksi valopilkku monen väännön jälkeen, onhan kyse tulevaisuuden ihmisistämme. Subjektiivinen päivähoito-oikeus takaisin kokoaikaisesti niille perheiden lapsille, joilta se pois otettiin, sekin on eriarvoisuutta kasvattava tekijä.

Sotea, jota on väännetty edellinen hallitus ja koko tämän ajan tämä hallituskausi, eikä varmaan tule valmiimpaa 2018 loppuun mennessä ja lisänä tulossa maakuntauudistus sekoittamassa kansalaisten elämää ja lisäämällä byrokratiaa ja hallintoa. Kuntalaisten eriarvoisuutta lisätään, kun päättäjät pyrkivät päättäjiä valitsemaan kunnan toimielimiin, pysyy päätökset käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä, eikä olla erimieltä.

Eriarvoisuus lisääntyy kansalaisten välillä, mikäli Hallitus onnistuu yhtiöittämään julkisia terveyspalveluja, joita ei tarvitse yhtiöittää, vain hankintalain vaatiman kilpailuttamisen voi kiertää yhtiöittämällä julkiset terveyspalvelut, joten palvelut voidaan tuottaa erittäin ns. halvimmalla terveyspalvelujen tarjoajalle, silti kansalaisten maksamaa osuutta kasvatetaan erilaisten maksujen muodossa ja siten saadaan lisää rahaa kunnan kassaan? Kenelle käytettäväksi? jollei kuntalaisten julkisisiin palveluihin.  Verovaroin kustannetut, julkiset terveydenhoitopalvelut ovat kuntalaisen oikeus, jotka pitää tuottaa julkisesti ei yksityisesti.

Eriarvoisuus, joka alkaa varhaislapsuudesta riippuen mm. vanhempien sosioekonomisesta taustasta, siihen voidaan yhteiskunnan toimin puuttua jo päiväkodissa ja koulussa. Kyse on tahtotilasta, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu, jollei sitä toteuteta jonkun ihmisen toimesta. Sen sijaan että kaikki yksityistäminen lisäisi kilpailukykyä, se lisää eriarvoisuutta ainoastaan kansan keskuudessa. Kenen etu se on? Hajoita ja hallitse -strategialla mennään!

Eriarvoisuutta on työpaikoilla, yhdistyksissä, vapaa-ajan toiminnassa, suositaan jotakuta ja syrjitään toista, juuri sitä joka ei samaa mieltä ja on uhka omalle asemalle, kaikki keinot on sallittuja, niiden ihmisten toimesta, jotka uhkaksi toisen kokevat, omat resurssit kun eivät riitä, käytetään kaikki mahdolliset ala-arvoiset keinot henkilön nujertamiseksi.

Eriarvoisuuden lisääntyminen on nähtävissä jo varhaislapsuudessa, ennaltaehkäisy on tärkeintä, ettei se jatku aikuisuuteen saakka, lisäten kustannuksia yhteiskunnalle sairauspoissaolojen tai varhemaksujen muodossa, puhumattaan ihmisen elämän pilaamisesta.

Harmillista on, että nämä eriarvoisuutta haluavat ja siihen pyrkivät ihmiset, joita historiakin tuntee monta, ovat menneet monin tavoin yhteiskunnan portailla väärin perustein eteenpäin ja vain oman etunsa ajamiseen sen lisäksi onnistuvat uskottelemaan hyviä aikeita saaden aikaan paljon tuhoa ennen kuin se ymmärretään pysäyttää.

Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa eriarvoisuuden vähentämiseen, kuntapäättäjien ja maamme hallituksen pitäisi olla esimerkkinä, kuinka eriarvoisuutta vähennetään eikä lisätään, kuten nyt tehdään. Vahva sosiaalipolitiikka vähentää eriarvoisuutta ja on hyvinvointivaltion perusta eikä sen alas ajaminen lisää kilpailukykyä vaan eriarvoisuutta.

 

Satu Lehtola, sd

varapääluottamusmies, JHL

tradenomiaikuisopiskelija