17. helmi, 2019

Alla EK-vaalien

Eduskuntavaalit lähestyvät ja vaalikampanjointi on alkanut. Kuka parhaiten esiintyy, se voittakoon seuraavan neljän vuoden kansan toimeentulon heikennysvisailun. Pääpaino puheissa ennen vaaleja ja väistelyssä seuraavan neljän vuoden jälkeen. Politiikka on pitkän matkan tahtolaji, jossa on pari sataa enempi vähempi oman ideologiansa ajajaa, kansan mandaatilla tosin, mikä tuppaa unohtumaan. Päivittäistä tulospörssiä päästään seuraamaan kaikissa medoissa, joskin media tuo omat mausteensa tähän soppaan ja ohjailee kansalaisia, etteivät tiedä mitä uskoisi.

Luokkayhteiskunta on tehnyt tuloaan monta vuotta ja siihenkin vaikutetaan päättäjätasolla, jotka päättämään puolestamme valitaan. Tavallisen veronmaksajan oikeudet tulevat heikkenemään lisää, jollei tämän laivan suuntaa saada muutettua. Samaa murrosta eletään joka puolella Eurooppaa. Politiikkaa tehdään politiikoille, ei kansan puolesta kuten kuuluisi, näkyy erittäin hyvin vanhustenhoidossa. Vanhusten hoidon ongelmat ovat olleet tiedossa kauan, vaalit saavat aikaan heräämisen, josko asialle muka tehtäisi jotain. Inhimillisyydellä ei Osakeyhtiömaailmassa ole sijaa, siellä ratkaisee raha. Siksi meillä on ollut hyvinvointivaltio, jonka palvelut tuotetaan verovaroin ja joita on viimeiset neljä vuotta aivan surutta purettu ja yhtiöitetty, tulos on ollut tiedetty.

Suomen Perustuslain mukaan kaikilla on sananvapaus, joten jokaiseen asiaan voi ottaa mieleisensä kannan julkisestikin, mikä kertoo mielipiteen julkituojan ajatusmaailmasta ja siitä millä ajatuksin pyritään kansalaisia edustamaan mm. eduskuntavaaleissa. Sosiaalinen paine ja yritysimago onneksi jonkin verran toimii ja vaalimuisti, se vaalimuisti pitää toimia huhtikuussa 2019. Muistetaan mitä istuvan hallituksen kautena, kukin edustaja on saanut aikaan vai pitäisikö sanoa pikemmin mitä ei ole saanut aikaan, kun teot! ovat se mikä tässä pelissä on tärkeintä kansalaisten kannalta katsottuna.

Ei pidä uskoa kaikkiin verohelpotuksiin mitä nyt vaalien alla luvataan. Jollei ole rahaa eläkkeiden satasen korotukseen, niin mistä sitten rahoitetaan varainsiirto-, perintö-, lahja- tai autoveron poistamiset? Tasapainottaminen tarkoittaa juuri sitä, että tulot/menot ovat tasapainossa keskenään. Lupaukset ovat lupauksia ja yhtä nopeaan kun takin kääntää, ne petetään.

Kestävyysvaje taas tarkoittaa edelleen kulujen nousemista syystä, että väestö ikääntyy, mitä ei juurikaan voi estää taloudellisinkaan keinoin. Työllisyyden nostamiseen sekä kouluttamiseen pitää panostaa, jotta lapsia uskalletaan tehdä. Kondomejakin tarvitaan, ettei tule tauteja, mutta yhteiskuntaan tarvitaan ennen kaikkea lapsia, tulevia veronmaksajia, maahanmuuttajat eivät ratkaise tätä ongelmaa.

Tulevan hallituksen suurin tavoite tulee olla työllistää ihmiset muutoin kun 9 euron päiväpalkalla, sillä ei Suomessa elä, sopisi tästä asiasta päättäjän itse koittaa kuinka se onnistuu? Kun nuorilla ja aikuisilla on töitä tai opiskelevat; paranee sosioekonominen asema ja vähenee syrjäytyminen sekä perheiden ongelmat, näihin asioihin panostusta enemmän, ei kikka kolmosiin, jotka ovat vain tilapäisiä keinoja eivätkä ratkaise mitään. Yhteiskunta on kaikkia sen kansalaisia varten, myös niitä köyhiä, vaikka toisenlaista viestiä hallitukselta tuleekin.

Riittävä määrä päivähoitopaikkoja ja lastenhoitajia ja riittävä määrä hoitajia vanhuksille, niistä olisi hyvä aloittaa, sen sijaan, että vaalien alla mainoslauseena tuodaan esille maksuttomia vaihtoehtoja, kun raha pitää jostain kuitenkin ottaa.

Verorahat, mitä kansalaisilta kerätään, pitää käyttää kunnan omien palvelujen tuottamiseen, mikä on valvotumpaa kuin yksityisen tuottama ja tutkitustikin halvinta ja sillä on verotuloja lisäävä vaikutuskin, ei tukea pörssiyhtiöitä, jotka vievät voittonsa verovapaisiin maihin ja lihottaa ainostaan omistajan/jien tiliä.

 

Satu Lehtola, sd, varavaltuutettu