25. marras, 2020

Puheeni 19.11. SAK Edustajisto

Työelämä on viimeiset 10 vuotta muuttunut alati kiihtyvällä vauhdilla, digitalisaation eteneminen niin hurjaa, ettei perässä pysytä. Kolmikantaratkaisut on lopetettu ja alamäkeä mennään työntekijän näkökulmasta katsottuna. Yhteiskunnassa tehdään rakennemuutosta, työelämä on rikki, sopimuksista ei pidetä, työntekijällä pitää olla muun muassa; muutosvalmutta, joustavuutta, uudistumiskyvykkyyttä, joka on ymmärtämistä, moniosaamista, valmius robotiikkaan ja hallita tuottavuuden vahvistukseksi kehitetty alustatalous.

Toinen toistaan hienompia sanoja käytetään mutta se ymmärrys, kuinka niitä käytetään työelämässä, puuttuu. Halutaan lisää paikallista sopimista muttei kuitenkaan tahdota sopia paikallisesti. Johtajuus, ymmärtävä, arvostava, osallistava, vuorovaikutteinen, järkevä ja yhteistyöhaluinen puuttuu sieltä työelämästä.

Usein työelämän heikennykset tulevat koskettamaan naispuolisia työntekijöitä eniten. Naiset, joiden pitää joustaa aina syvään kyykkyyn ja jousto tarkoittaa nimenomaan sitä, kun yritykselle tulee pienikin notkahdus niin työntekijöiden palkan tasoon ja työsuhde-etuihin pitäisi saada tehdä välitön alennus. Paikallisen sopimisen ajatuksena onkin, että palkat joustaisivat kysynnän mukaan. Näin ollen vain yrittäjä jäisi aina plussalle, vaikka yrittämisen riskinä on, että voi jäädä miinukselle.

Milloin ovat ne työntekijöiden markkinat tässä markkinataloudessa, missä kysyntä määrittää tarjonnan hinnan, liika tarjonta laskee ja liian vähäinen nostaa ja siten markkinoita liikutellaan markkinataloudessa. Työntekijän vaikuttamiskeinot, ovat aina vähäisemmät ja jos työnantajapuoli voi heitellä tekijää, miten haluaa eikä TES:ä kohta olisi, puhumattakaan yhdenvertaisuudesta tai työhyvinvoinnista, ollaan kaukana hyvinvoivasta työelämästä.

Nähtävissä ollut jo usean vuoden ajan, kuntien eli julkisten palvelujen tuottajien Oy perustamisvimma. Kunnallisia Osakeyhtiöitä perustetaan, joko yksin tai yksityisen kanssa tai perustetaan tytäryhtiöitä ja aina peruste on samanlainen; haetaan sitä tuottavuuden tehostamista, lisätään laatua ja saatavuutta ja haetaan kustannussäästöjä.

Sitten alkaakin se yhtiön alasajo. Ei osteta siltä omalta yhtiöltä, joten voidaan lopulta perustella yhtiön lopettaminen tai myyminen yksityiselle kokonaan ja näin työntekijän epävarmuus ja epäoikeudenmukaisuus jatkaa kasvamistaan, sen sijaan että kaikki erilaiset ja uudet tavat tehdä työtä, helpottaisivat työntekijän työn tekemistä, käy päinvastoin.

Työnantaja muuttuu säännöllisin väliajoin, TES:t vaihdetaan halvempiin eikä työntekijällä ole mihin turvata. Hyvinvoinnista ei ole tietoakaan, vaikka tiedetään, että hyvinvoiva työntekijä on tuottavin työntekijä ja että hyvinvoiva työntekijä on yrityksen voimavara, näyttäähän lauseet paperilla hyvältä.

SAK:n rooli keskusjärjestönä on ollut suuri silloin kun elettiin hyvää kolmikanta aikaa. Miten saadaan valettua työntekijöihin uskoa, että SAK puolustaa sitä pienipalkkaisen etua jatkossakin? Niillä teoilla ja osallistamisella, näytetään selkeästi kenen puolella ollaan ja ollaan esillä koko ajan eri kanavissa ja pyritään vahvasti luomaan uskoa niin keskusjärjestöön kuin ammattiliittoihinkin.

 

Satu Lehtola, Sd