19. touko, 2022

Johtajuus, hyvinvointi ja palkat

Arvoisa puheenjohtaja SAK-edustajat

Johtamisen puutteet Kunta-alalla ovat kumuloituneet. Paljon puhutaan Johtamisen malleista ja tavoista mutta itse johtaminen jää ohueksi työntekijän näkökulmasta. Tahtotila ja osaaminen johtamiseen puuttuu ja työnantajan etu on jatkuva vastakkainasettelu. Johdetaan asioita ja luodaan malleja johtamiseen muttei osata eikä haluta viedä niitä käytäntöön. Tämä näkyy hyvin Sotealalla, jossa työhyvinvointi on vain kirjoitettu fraasi.Tämän päivän sotetyönantaja osaa ulkoistaa itsensä vastuusta samassa suhteessa, kun ulkoistaa toimintojaan. Vaaditaan tulosta ja vastuunkantoa työntekijöiltä, joilla ei ole edes mahdollisuutta aina vaikuttaa työvuoroihinsa.

Näin palkkaneuvottelujen keskellä on tahtotila palkkojen halpuuttamiseen keinolla millä hyvänsä. Työsuhteen ehtojen heikennysten kirjo on kasvaa kasvamistaan ja sopimisen kulttuuriin on ilmaantunut ilmiö: ei haluta tulla neuvottelupöytään.  Jatkuvat organisaatiomuutokset ja palkkajärjestelmien uudistamiset Kunta-alalla takaavat sen ettei, palkka harmonisaatiota tarvitse vielä maaliin vaan muutosten varjolla voidaan siirtää aina eteenpäin. Työntekijät odottavat ja odottavat.  Rahaa on mutta kuinka se halutaan kohdentaa. Inflaatio on syönyt jo korotukset ja ostovoiman kehityksen suunta negatiivinen. Sodan uhka leijuu yllä ja tukia annetaan eri muodoissa eri kohteisiin, mutta Kunta-alan palkankorotuksiin ei ole varaa. Samasta budjetista kaikki kuitenkin annetaan.

Työntekijän arvostus näkyy palkassa, johtamisessa, työhyvinvointiin panostamisessa. Erilaisia työhyvinvoinnin suunnitelmia ja koulutuksia esimiehet käyvät säännöllisesti. Työhyvinvointi ei vain lisäänny koska toisella kädellä annetaan ja toisella otetaan, tulos on plus miinus nolla. Pyritään hanakasti paikalliseen sopimiseen ajatuksella murtaa luottamusmiesjärjestelmä ja ennen kaikkea saada oikeamieliset henkilöt vastapariksi neuvotteluihin. Sotealalla tämä kehitys näyttäytyy hyvin. Naisia on helpompi kiristää, pelotella ja uhkailla. Valmiuslaki vie Sotealalta osaajia, ihmisoikeuksia voidaan entistä kevyemmin hyvinvointivaltiossamme polkea ja ne ketkä vastustaa, siirretään syrjään keinoja kaihtamatta. Palkankorotusten pitäisi lisätä ostovoimaa ihan joka alalla, ei vain jollain. Tuloerot kasvavat kasvamistaan.

Mikä on se työntekijän keino päästä parempiin ansioihin? Koulutus uuteen ammattiin, jossa lähtöpalkka parempi, kun Sotealalla. Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta kouluttautua, varsin kun koulutustukia ja koulutuspaikkojakin on vähennetty. Eikä jatkuvan koronapelon, sotapelon ja muutoksen keskellä motivaatio eteenpäin pyrkimiseen ole itsestäänselvyys, vaan terveys on vaarassa ja työuupumus on jokaisen kohdalla mahdollinen. Masennus ei toki ole työnantajan mielestä todellista vaan johtuu työntekijän kotiongelmista. Työhyvinvointia voidaan helposti lisätä oikeudenmukaisella ja tasapuolisella kohtelulla ja kunnollisilla palkankorotuksilla. Kiitos

 

Satu Lehtola, JHL