Kouluavustajia ei saa vähentää

Etelä-Suomen Sanomat 14.6.2017

Lahdessa sen lisäksi, että on tänä keväänä päätetty lähteä kokeiluun missä erityisoppilaita sijoitetaan tavallisiin opetusryhmiin, aiheuttaen sillä jo turvalliseen oppimisympäristöön säröä, niin on nyt myös tultu johtopäätökseen, että täällä olisi liian monta koulunkäynninavustajaa. Mihin se ajattelu sitten perustuukin, kun Espoota, jota on vertailukaupunkina käytetty, ei voida suoraan Lahteen verrata, eikä heidän malliaan Lahteen soveltaa sellaisenaan. Ajatushan ei toki uusi, vaan muutama vuosi aiemmin oli samoja ajatuksia kyseisestä ammattiryhmästä.

Opetustoimen ja varhaiskasvatuksen turvallisuusoppaan mukaan;

Turvallisuus on jokaisen asia

Turvallisuus kuuluu jokaiselle. Se on jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen perusoikeus. Aikuiset ovat vastuussa siitä, että jokaisella lapsella, oppilaalla ja opiskelijalla on opiskeluympäristö, jossa on mahdollista kasvaa, kehittyä ja opiskella turvallisesti.

Varhaiskasvatusta, esiopetusta, perusopetusta, lukiokoulutusta sekä ammatillista koulutusta koskevissa säädöksissä määritellään oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseen oppimisympäristöön. Koulutuksen järjestäjän tulee yhdessä varhaiskasvatuksen yksiköiden, koulujen ja oppilaitosten johdon sekä henkilökunnan kanssa suunnitella ja organisoida toiminta niin, että opetus ja oppiminen voivat toteutua turvallisissa olosuhteissa ja ympäristössä.                                 

Turvalliseen oppimisympäristöön kuuluu: Psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen turvallisuus. Voidaanko määritelmän mukaan kaikille oppilaille taata turvallinen oppimisympäristö mikäli ei ole riittävästi henkilökuntaa siitä huolehtimassa? Lähtökohtaisesti jo se seikka, että erityisoppilaita sijoitetaan tavallisiin luokkiin, aiheuttaa sekä sijoittaville oppilaille, että tavallisille oppilaille sekä henkilökunnalle uusia, jopa ylitsepääsemättömiäkin haasteita koulupäivään. Lisäksi, mikäli tingitään siitä arvokkaasta työstä mitä koulunkäynnin avustajat tekevät, pyrkimällä vähentämään oleellinen määrä koulunkäynninavustajia, voidaan aiheuttaa suoranaisia vaaratilanteita ja jatkuvia koulutyön häiriötilanteita eikä turvallisen oppimisympäristön määritelmä mitenkään toteudu. Puhumattakaan sairauslomien mahdollisesta lisääntymisestä kun opettajat uupuvat työssään.

Koulunkäynninavustajan tehtävä on avustaa opettajia, olla tukena oppilaille oppimistyössä, kuinka se onnistuisi suuressa ryhmässä, jossa on erityisoppilaita ja yksi avustaja monen luokan käytettävissä? Miten voidaan taata kenenkään turvallisuus liian vähin resurssein? Hämmästyttävää on tässä yhteiskunnassa aina se seikka, että juuri niihin heikompiosaisiin ja puolustuskyvyttömämpiin kohdistetaan leikkaukset. Johtajatason palkat eivät vain alene eikä heillä ole pelkoa työpaikan menettämisestä.

Käytämme rakennemuutoksien ja organisaatiomuutosten tekoon, erilaisten suunnitelmien ja strategioiden tekoon paljon rahaa, mutta helposti haluamme tinkiä lasten turvallisuudesta, kaikkien esiin tulevien homeongelmien aiheuttamien terveysongelmien lisäksi. Kertoo karua kieltä tämän yhteiskunnan arvoista, kauppaa käydään meidän tulevaisuuden ihmisten terveydellä ja turvallisuudella vaikka ne olisi lakiin kirjattu. Lastemme turvallisuudesta ei saa tinkiä!

Satu Lehtola

4. luokkalaisen äiti